Uusi alku

[sunflower]

Snowy odotti kärsimättömästi Rookia, harmaata Mäntykallion urosta, johon hän oli rakastanut. Naaras yritti tähyillä Mäntykalliolle päin, mutta Rookia ei näkynyt. Snowy nousi istumaan ja nuoli valkoista tassuaan, yrittäen saada jännityksestä ja odotuksesta pamppailevan sydämensä rauhoittumaan. Snowy hyppäsi isolle kivenlohkareelle istumaan. Kun syksyn vilpoisa tuuli pyyhkäisi hänen kasvojaan, nuori naaras huokaisi syvään ja rentoutui. Hän sulki silmänsä. Hän ei saanut mielestään Rookia, tämän harmaan ja valkoista turkkia ja tämän kirkkaan keltaisia silmiä. Hän ei malttanut odottaa, että voisi olla taas tämän kanssa. Sitten hän tuijotti laumansa pesille päin huolestuneesti. Mitä jos Orlando ei anna Rookin liittyä? Snowy ravisti päätään. Kyllä hän antaa, olen varma siitä. Laumamme on hyvin pieni eikä ylimääräinen susi varmaan ole Orlandon mielestä pahitteeksi. Snowy käänsi päänsä takaisin Mäntykalliolle päin. Sitä paitsi, jos Orlando ei suostu, lähden Rookin mukaan. En välitä missä olen, kunhan saan vain olla Rookin kanssa, naaras ajatteli päättäväisesti.

[FixTheFox]

//Saatan roolia vielä jossain välissä sen Rookin laumasta eroamisen, mutta saatan jättää sen pelaamattakin, jos ei tule mahdollisuutta.//
Rook
Tummat puunrungot vilisivät juoksevan hukan ohitse, mutta hän tuskin huomasi ympäristöään. Tärkeintä oli päästä pian perille. Uroksen juoksuaskeleita joudutti kupliva odotus: tänään alkaisi uusi luku hänen elämässään. Karhujärvellä häntä odottaisi kaunein ja mukavin naaras jonka hän oli koskaan tavannut. Snowy. Pelkkä ajatus naaraasta sai Rookin kiirehtimään. Hän halusi jo nähdä rakkaansa.

Koska Rook juoksi lähes täyttä vauhtia, tuli Karhujärvi pian näkyviin. Mutta missä Snowy oli? Rookin pää kääntyili eri suuntiin, kun hän yritti etsiä naarasta. Hän ei haistanut heti toisen hajua; se oli niin tuttu, että hän olisi kyllä tunnistanut sen. Rook ei halunnut jäädä etsimään Snowya, joten hän päätti kutsua tätä.
Hän kohotti päänsä, veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja ulvoi lyhyesti. Hän laski päänsä katsellen ympäröivää metsää. Ei mitään. Hän ulvaisi uudelleen ja huusi perään:
"Snowy! Minä tulin."
Rook lähti kulkemaan Karhujärven rantaa kohti toivoen naaraan tulevan pian luokseen. Hänen katseessaan ja liikkeissään näkyi ilo ja odotus. Toivottavasti hän on täällä.. Rook ajatteli hiljaa mielessään.
//aika surkea, sorry :c //

[sunflower]

//Se on muuten Snowy, ei Maple. Maple on Snowyn sisko//

Kun tuuli kuljetti Rookin tuoksun, Snowy hyppäsi pystyyn ja heilutti häntäänsä innokkaana ja iloisena puolelta toiselle. Rook! Sitten hän kuuli uroksen ulvonnan, joka sai naaraan sydämen hyppimään ilosta. Snowy kuuli Rookin ulvovan toisen kerran ja hän vastasi siihen. Snowy ulvoi pitkän tervehdyksen ja hyppäsi pois kiven päältä, lähtien juoksemaan Karhujärven rantaa pitkin. ”Rook!” Juostessaan eteenpäin Rookin tuoksu voimistui kokoajan. Viimein Snowy huomasi harmaan uroksen. Snowy haukahti iloisena ja juoksi Rookin luo. Hän tervehti rakastaan nuolemalla tämän kasvoja. Sitten hän katsoi Rookin keltaisia silmiä ja sanoi hymyillen: ”Rook”

[FixTheFox]

//XDD ajattelin jotenkin liikaa tuota avointa peliä, missä Maple oli... eh. korjasin.//
Rook
Pian suden korvat nappasivatkin Snowyn vastauksen ja hän hypähti iloisena juoksemaan äänen suuntaan. Hän alkoi jo haistaa naaraan tuoksun. Uroksen kasvoilla oli leveä hymy, kun hän saapui toisen luokse ja pysähtyi rakkaansa eteen. Hän suukotti tätä poskelle.
"Hei.." hän henkäisi.
"Mä erosin laumasta ja tulin niin pian kun voin."
Harmaaturkkinen uros heilutti häntäänsä rennosti puolelta toiselle. Hänen olemuksensa oli kaikin puolin hyväntuulinen, mikä oli Snowyn ansiota. Hän siirtyi parilla ponnahtavalla askeleella naaraan vierelle ja kosketti tuon turkkia kuonollaan.
"Mitäs nyt? Haluutko mennä heti laumaan etsimään alfan?" hukka kysäisi. Ei hänellä tosin mikään kiire ollut.
//nopee

[sunflower]

Snowy tunsi lämmön virtaavan häneen, kun Rook suukotti häntä poskelle. ”Olen niin iloinen, kun olet taas täällä. Tuli jo ikävä” Naaras nautti Rookin kosketuksesta, kun uros kosketti hänen turkkiaan kuonollaan. Snowy nuolaisi tämän kuonoa ja kosketti hellästi tämän niskan turkkia haistellen Rookin männyn tuoksuista turkkia. Snowy nautti rakkaansa läheisyydestä ennenkuin vastasi. ”Voimme lähteä kävelemään sinne pikkuhiljaa”, Snowy sanoi viimein. ”Matka pesälle ei ole pitkä, joten meidän ei tarvitse kiirehtiä. Voin samalla näyttää hieman paikkoja. Mitä sanot?” Snowy jäi hetkeksi katsomaan syvälle Rookin kullankeltaisiin silmiin. Hän huokaisi onnellisena ja nuolaisi Rookin poskea. Sitten Snowy nousi seisomaan ja katsoi Rookiin odottavasti, heiluttaen häntäänsä iloisena.

[FixTheFox]

"Mullakin oli ikävä sua", Rook kertoi myös tarkoittaen sitä. Uros ei ollut koskaan kokenut tälläistä. Muutto toki pelotti häntä hieman, mutta Snowyn seura oli sen arvoista. Hän katsoi rakastaan onnellisena. Snowy oli kaunis, melkein liian kaunis. Miten minä muka ansaitsisin hänet? kävi Rookin mielessä, mutta hän karkotti ajatuksen ravistamalla päätään. Harmaa uros suuntasi katseensa nyt Karhujärven suuntaan.
"Okei" hän vastasi vilkaisten naarasta onnellinen katse silmissään.
"En tunnekaan tätä aluetta melkein yhtään."
Rook lähti kiirehtimättä liikkeelle Snowyn kanssa samaa tahtia(?). Hän sovitti askeleensa naaraan vauhtiin. Enää hukalla ei ollut kiire mihinkään.
"Mitenköhän he suhtautuvat?" Rook pohti ääneen tarkoittaen uutta laumaansa ja sen alfaa, Orlandoa. Häntä jännitti ihan vähän, vaikkei hän sitä myöntänytkään. Päällimmäisenä hänen mielessään oli kuitenkin tuo onnen tunne, jonka Snowyn kanssa oleminen loi.
//lyhyt, ja sorry hidas vastaus :/

[sunflower]

Snowy katsoi Rookiin onnellisena ja lähti johdattamaan tätä kohti laumansa pesää. ”Karhujärven pesät ovat järven eteläisellä puolella”, Snowy selitti. ”Ensimmäinen asia jonka varmasti huomaat, että maa on täällä tasaisempaa ja kasvillisuus harvempaa. En malta odottaa, että pääsemme yhdessä metsästämään!” Snowy suorastaan säteili ilosta ja onnellisuus pulppusi hänessä. Snowy katsahti Rookiin kun kuuli tämän pohtivan ääneen. Naaras aisti tämän jännityksen, vaikka ei sitä nähnytkään. Snowy hankasi päätään urosta vasten, yrittäen saada tätä hieman rentoutumaan ja sanoi: ”Älä huoli, hyvin he suhtautuvat. Tietysti he ensin yllättyvät, mutta pian he tottuvat sinuun. Sitä paitsi talvi on tulossa ja lisää susia tarvitaan” Snowy nuolaisi Rookin poskea hellästi. Parivaljakko käveli tallattua polkua pitkin aivan Karhujärven tuntumassa. Snowy saattoi jo erottaa matkan päästä tutun rannan ja pesän, joka oli kiven ja kaatuneen puun alla. ”Tuolla se on”, hän sanoi. Hän pysähtyi hetkeksi, antaen Rookin katsella ympärilleen.

[FixTheFox]

//kokeilen roolia jotain, pitkästä aikaa
Rook
Harmaaturkki vastasi Snowyn katseeseen hymy huulillaan.
"Minäkään en malta odottaa yhteisiä metsästysretkiämme", uros haukahti iloisena. Hetken ajan hän muisteli kaikkia niitä kertoja, kun oli saalistanut metsässä veljensä kanssa. Ne ajat taisivat kuitenkin olla nyt ohi. Vaikka Rookin mielessä oli pientä haikeutta, Snowyn kanssa eläminen oli nyt tärkeämpää kuin menneiden muisteleminen.
Hukka värähti onnellisuudesta tuntiessaan naaraan nuolaisun. Hän kurotti päätään ja nuolaisi takaisin, lipaisten kevyesti Snowya poskelle. Samassa Snowy pysähtyi ja Rook tajusi, että he olivat perillä.
#Hui.. tästä se lähtee.# harmaa nuorukainen pohti. Hän kuuli Karhujärven aaltojen kohisevan aivan hiljaa hiekkaiselle rannalle vähän matkan päässä ja lintujen satunnaiset viserrykset jostain kaukaa. Rook siirtyi pienellä askeleella aivan Snowyn viereen. Hän tunsi naaraan turkin hipovan omaansa.
"No, mennäänkö? Ei me varmaan tähän jäädä seisoskelemaan.." Rook hymähti. Hän käänsi päänsä ja katsoi Snowya silmiin. Ei uroksella mikään kiire lauman luo ollut.

[sunflower]

Snowy aisti Rookin hermostuneisuuden. Hän nojasi kevyesti Rookia vasten, rauhoittaen tätä ja ilmaisten, että hän oli uroksen tukena. Hän oli hetken hiljaa ja nautti Rookin läsnäolosta ennen kuin vastasi. ”Mennään vain”, naaras kuiskasi. Hän katsoi Rookiin ja hymyili tälle. Sitten hän katsahti laumaansa hieman jännittyneenä. No niin, nyt sitä mentiin. Hän asteli muutaman askelen eteenpäin ja hänen laumatoveriensa kummastuneet ja uteliaat katseet pistelivät hänen turkkiaan niin että se oli mennä pystyyn. Hän erotti uteliaiden susien joukosta siskonsa Maplen, jolla oli kysyvä katse. Snowy tunsi kuumoituksen poskillaan. Snowy kuiskasi Rookille: ”Tuo punertava naaras on siskoni Maple” Sitten hän tervehti siskoaan lyhyesti ja näykkäsi tätä leikkisästi korvasta. Maple aukaisi suunsa, mutta Snowy sanoi: ”Kerron kohta” Sitten hän katsoi hänen ja Rookin ympärille kerääntyneitä susia, etsien katseellaan Orlandoa, laumansa alfaa.

//Pelataanko me myös Maplen ja Orlandon osat?//

[FixTheFox]

//joo, no pelataan vaan? //
Rook
Uros käveli aivan Snowyn vierellä laumaa kohti. Rook askelsi innokkaasti eteenpäin, mutta hän tunsi kuitenkin pienen jännityksen väreilevän jäsenissään, vaikkei se niinkään näkynyt ulospäin. Harmaaturkki vilkaisi kaikki paikalla olevat laumalaiset läpi - heitä ei ollut niin paljon kuin Mäntykalliossa, mutta kuitenkin tarpeeksi ollakseen kunnon lauma. Rook pysähtyi lauman pienen pesäaukean keskelle. Hän näki Maplen ja seurasi siskosten kohtaamista sivusta, sanomatta vielä mitään. Uroksen kasvoilla oli pieni ystävällinen mutta neutraali hymy. Hän siirtyi muutamalla askeleella Snowyn viereen, puhutellen ensiksi Maplea.

"Hei, mä oon Rook", hukka sanoi. "Sä oot siis Maple?" Rook oli samaan aikaan valppaana ja odotti, että laumanjohtaja saapuisi pian. Hän oli päätellyt muiden susien käyttäytymisestä, ettei kukaan heistä ollut alfa - johtaja olisi varmaan jo tullut kyselemään, kuka hän oli, jos olisi läsnä. Muut paikalla olevat sudet näyttivät vain seuraamaan tapahtumia sivummalta, hiljaisina (?). Rook vilkaisi Snowya ja soi tälle pienen hymyn.
//nopee. Alan vaikka roolimaan Orlandolla seuraavassa viestissä//

[sunflower]

Maple meni katsomaan mitä kaikki hänen laumatoverinsa olivat kerääntyneet katsomaan. Sitten hän näki siskonsa jota ei ollut näkynyt tai kuulunut koko päivänä. Hänen teki mieli mennä torumaan tätä, mutta hän oli vain iloinen että hän oli kunnossa. Maple tervehti Snowya ja aukaisi suunsa kysyäkseen missä tämä oli ollut, mutta Snowy keskeytti hänet. Sitten hän huomasi vieraan uroksen siskonsa kanssa. Tämä tervehti häntä ystävällisesti. Maple nyökkäsi mutta katsoi urosta epäluuloisesti. Oliko tämä jokin sanansaattaja Mäntykalliosta, jonka Snowy oli tavannut rajalla? Kun hän huomasi Snowyn ja tämän Rookin hellät katseet toisilleen hän tajusi mistä oli kysymys. Hän oli yhtä aikaa hämmentynyt, iloinen ja vähän surullinenkin ja katsoi siskoaan kaihoisasti.

//Sori, kun kesti. On ollut valtavasti tekemistä//

[FixTheFox]

// ei haittaa yhtään ^^
Orlando
Harmaaturkki oli ollut rauhallisella kävelyllä metsän keskellä ja oli nyt palaamassa pesille. Karhujärvi siinsi sinisenä puiden lomasta ja puiden latvukset huojuivat hiljalleen syksyisessä tuulessa, kun susi käveli pesäaukion laitaan. Hän haistoi heti, että aivan lähellä oli laumaan kuulumaton susi. Orlando astui puiden lomasta aukealle. Hän kohotti hieman päätään ja katsoi pesien lähelle kerääntyneitä laumalaisia - siellä tapahtui selvästi jotain. Hän asteli rauhallisena mutta häntä ja pää ylpeästi kannettuina pienen susijoukon ohi ja näki paikalle saapuneen uuden suden. Hajusta Orlando päätteli heti, että tulija oli uros ja mäntykalliolainen. Snowy seisoi uuden suden vierellä (?), ja jokin tämän elekielessä kertoi, että naaras tunsi tulokkaan. Harmaa alfa katsoi nuorta urossutta, ja jotenkin tämän haju ja kasvot tuntuivat tutuilta. Orlando muisti etäisesti, että oli joskus ehkä tavannut tämän suden tai ainakin haistanut tämän hajun. Nimeä alfa ei kuitenkaan muistanut.

Orlando käänsi katsettaan Maplen, Snowyn ja uuden suden välillä, yrittäen päästä tilanteen tasalle. Uusi susi oli kai hetki sitten saapunut pesille. Mikään ei viestittänyt Orlandolle, että tulokas olisi ollut aggressiivinen. Sitäpaitsi Snowy näytti olevan tämän kanssa hyvissä väleissä, harmaaturkki päätteli. Hän kohotti suupieliään pieneen hymyyn, joka oli suunnattu niin Snowylle kuin uudelle sudellekin, ja kysyi:
"Kuka sinä olet?"
Alfa katsoi odottavasti uuteen suteen, toivoen että tämä kertoisi myös, miksi oli tullut. Orlando vilkaisi myös Snowyyn.

Rook
Uros huomasi alfan oloisen suden astelevan paikalle, ja ryhdistäytyi hieman. Hän ei halunnut näyttää heikolta. Harmaaturkki vilkaisi Snowyä nopeasti, ja käänsi sitten katseensa tarkkaavaisena hieman itseään suurempaan, vaaleanharmaaseen suteen. Tämä vaikutti olevan laumanjohtaja.
"Mä olen Rook. Ja sä taidat olla Orlando, eiks niin?" hukka vastasi toisen kysymykseen.
Rook katsahti Snowyyn, kuin kysyen: 'Haluatko sä sanoa jotain?' Hetken hiljaisuuden jälkeen harmaaturkki jatkoi Orlandoon katsoen:
"Mä olin ennen Mäntykalliossa, mutta erosin sieltä. Tulin tänne kysymään, että saisinko liittyä laumaanne.."
Rookia jännitti ihan vähän, mikä oli hieman epätavallista. Hän katsoi taas Snowya silmiin (?), odottaen tämän ehkä sanovan jotain alfalleen.
// ei mikään ihan paras roolaus, mutta vastasin ainakin

[sunflower]

Snowy haistoi alfan ennekuin näki hänen tulevan väkijoukon läpi, joka oli kerääntynyt hänen ja Rookin ympärille. Jännitys sai Snowyn turkin nousemaan pystyyn ja hänen käpäliään kihelmöi. Hän astui eteenpäin ja tervehti alfaa kunnioittavasti: "Hei Orlando" " Naaras katsoi Orladoa ja seurasi tämän tutkivaa katsetta ja hänen suureksi ilahduksekseen hän näki uroksen kasvoilla hymyn. Se rohkaisi häntä. Ennen kuin Snowy ehti sanoa mitään Rook esitteli itsensä. Rookien katsoessa häntä Snowy hymyili tälle ja nyökkäsi kannustavasti jatkamaan. Aistittuaan Rookin jännityksen Snowy kosketti tätä kevyesti kuonollaan ja asteli Orlandon luokse. "Minä ja Rook tapasimme lähellä järveä. Me tutustuimme ja lopulta kiinnyimme toisiimme todella kovasti", sanoi hieman ujosti ja punasteli hieman. "Rook on erittäin hieno susi; rohkea, älykäs ja nopea" Snowy kääntyi ja meni istumaan Rookin viereen. Hän katsoi tovin Rookin keltaisia silmiä omat siniset silmät loistaen ja katsoi sitten taas Orlandoon odottaen tämän sanovan jotain.

//Sori, kun on lyhyt//