Aamu Karhujärvellä
Aug 3, 2013 16:20:36 GMT 2
Post by sunflower on Aug 3, 2013 16:20:36 GMT 2
//Tämä käy//
Snowy hymyili ja katsoi Rookia silmiin. Kun hän oli herännyt tänä aamuna, hän oli uskonut, että tästä tulisi jännä päivä, mutta hän ei osannut odottaa mitään tällaista! Mikä onni oli häntä kohdannutkaan! Naaras oli löytänyt elämänsä rakkauden, jonka kanssa hän halusi viettää loppuelämänsä. Hän kuvitteli itsensä ja Rookin nukkuvan tänä yönä vierekkäin Karhujärven lauman luolassa. Mutta Rookin oli käytävä Mätykalliossa ennen sitä. Ero uroksesta teki kipeää, mutta tämä vakuutti tulevansa pian, mikä helpotti Snowyn oloa. Hän odottaisi Rookia kärsivällisesti. Snowy nyökkäsi.
Snowy huokaisi onnellisena, kun Rook suukotti häntä ja hengitti hänen tuoksuaan. Snowy nuolaisi Rookia ja painoi päänsä tämän päätä vasten. Hän haisteli tämän männyn tuoksuista turkkia, jossa oli häivähdys kanervaa ja uroksen omaa makea tuoksua.
Kun Rook erkani hänestä, naaraasta tuntui, että ilma olisi karannut hänestä ja hänen olisi ollut vaikea hengittää. Snowy yritti kuitenkin hymyillä, vastaten uroksen hellään hymyyn. Rookin kääntyessä pois, Snowy huudahti: ”Minä odotan sinua!” Hän jäi katsomaan Rookin menoa, kunnes tämä erottui enää vain harmaana pisteenä puiden seasta ja katosi lopulta kokonaan. Snowy huokaisi. Hänen teki mieli juosta Rookin perään. Snowy istui hetken paikallaan, kykenemättä vielä lähtemään. Lopulta Snowy nousi ja lähti kävelemään järvelle. Hän meni makaamaan samaan paikkaan, jossa hän oli ollut, kun oli nähnyt Rookin ensimmäisen kerran. Hän katsoi kaihoisasti Mäntykalliota päin. ”Tule pian takaisin, Rook, kaipaan sinua hirveästi jo nyt” Snowy pani päänsä etujalkojensa päälle ja jäi odottamaan uroksen paluuta.
//Totta kai!
//
Snowy hymyili ja katsoi Rookia silmiin. Kun hän oli herännyt tänä aamuna, hän oli uskonut, että tästä tulisi jännä päivä, mutta hän ei osannut odottaa mitään tällaista! Mikä onni oli häntä kohdannutkaan! Naaras oli löytänyt elämänsä rakkauden, jonka kanssa hän halusi viettää loppuelämänsä. Hän kuvitteli itsensä ja Rookin nukkuvan tänä yönä vierekkäin Karhujärven lauman luolassa. Mutta Rookin oli käytävä Mätykalliossa ennen sitä. Ero uroksesta teki kipeää, mutta tämä vakuutti tulevansa pian, mikä helpotti Snowyn oloa. Hän odottaisi Rookia kärsivällisesti. Snowy nyökkäsi.
Snowy huokaisi onnellisena, kun Rook suukotti häntä ja hengitti hänen tuoksuaan. Snowy nuolaisi Rookia ja painoi päänsä tämän päätä vasten. Hän haisteli tämän männyn tuoksuista turkkia, jossa oli häivähdys kanervaa ja uroksen omaa makea tuoksua.
Kun Rook erkani hänestä, naaraasta tuntui, että ilma olisi karannut hänestä ja hänen olisi ollut vaikea hengittää. Snowy yritti kuitenkin hymyillä, vastaten uroksen hellään hymyyn. Rookin kääntyessä pois, Snowy huudahti: ”Minä odotan sinua!” Hän jäi katsomaan Rookin menoa, kunnes tämä erottui enää vain harmaana pisteenä puiden seasta ja katosi lopulta kokonaan. Snowy huokaisi. Hänen teki mieli juosta Rookin perään. Snowy istui hetken paikallaan, kykenemättä vielä lähtemään. Lopulta Snowy nousi ja lähti kävelemään järvelle. Hän meni makaamaan samaan paikkaan, jossa hän oli ollut, kun oli nähnyt Rookin ensimmäisen kerran. Hän katsoi kaihoisasti Mäntykalliota päin. ”Tule pian takaisin, Rook, kaipaan sinua hirveästi jo nyt” Snowy pani päänsä etujalkojensa päälle ja jäi odottamaan uroksen paluuta.
//Totta kai!
//
